Uimahalli on enemmän kuin pelkkä allastila ja uintipaikka. Uutuuskirja Suomela avaa laajemmin suomalaisen uimahallin yhteiskunnallista merkitystä. Se on erittäin suositeltavaa luettavaa kaikille, jotka osallistuvat uimahallien suunnitteluun, johtamiseen ja uimahallipalvelujen kehittämiseen.

Vuonna 2025 julkaistu teos Suomela – uimahalli yhteiskunnassa tarkastelee suomalaisia uimahalleja näkökulmasta, joka on alan ammattilaisille sekä tunnistettava että avartava. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisusarjassa ilmestynyt kirja (julkaisu nro 179) nostaa uimahallin pois pelkän liikuntapaikan roolista ja asettaa sen osaksi hyvinvointivaltion historiaa, kunnallispolitiikkaa ja arjen sosiaalista järjestystä.

Kirjan ovat kirjoittaneet kolme professoria: Juho Saari, sosiaalipolitiikan ja sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Tampereen yliopistosta, Mika Pantzar taloustieteilijä, kauppatieteiden tohtori ja emeritusprofessori Helsingin yliopistosta sekä Sakari Taipale, yhteiskuntapolitiikan professori Jyväskylän yliopistosta. He yhdistävät kirjassa yhteiskuntatieteellisen analyysin, historialliset kehityslinjat ja omakohtaisen uimahallikokemuksen. Lopputuloksena on syntynyt teos, joka puhuttelee erityisesti uimahallien suunnittelijoita, uimahallien johtajia ja uimahallipalvelujen kehittäjiä.

Hyvinvointivaltion konkreettinen ilmentymä

Kirjan keskeinen väite on selkeä: uimahalli on “Suomi pienoiskoossa”. 1960-luvulta alkanut uimahallirakentaminen ei ollut vain liikuntainvestointi, vaan myös osa laajempaa hyvinvointipoliittista projektia. Uimahalliverkoston laajeneminen kertoo kunnallisesta itsehallinnosta, valtionavustuksista joihin varat saatiin lähinnä veikkausvoittovaroista, liikuntapolitiikan tavoitteista ja tasa-arvoihanteista.

Alan ammattilaisille tämä historiallinen perspektiivi tarjoaa tärkeän muistutuksen: uimahallit eivät ole syntyneet sattumalta, vaan ne ovat osa julkista infrastruktuuria, jonka tehtävänä on edistää terveyttä, ehkäistä syrjäytymistä ja tarjota kaikille yhdenvertainen pääsy liikuntaan.

Sosiaalinen tila ja normien näyttämö

Teos pureutuu erityisen kiinnostavasti uimahalliin sosiaalisena tilana. Pukuhuoneet, suihkut ja saunat ovat paikkoja, joissa yksityinen ja julkinen kohtaavat. Uimahalli on tila, jossa käyttäytymistä säädellään kirjoitetuin ja kirjoittamattomin säännöin: miten liikutaan, miten katsotaan, miten peitetään tai ollaan peittämättä.

Viimeaikaiset keskustelut saunasäännöistä, uima-asujen käytöstä saunassa tai sukupuolineutraaleista pukutiloista osoittavat, että kyse ei ole vain hygieniasta tai tilasuunnittelusta. Ne heijastavat laajempia yhteiskunnallisia muutoksia arvoissa, yhdenvertaisuudessa ja yksilöllisyyden korostumisessa.

Johtaminen ja viestintä

Vaikka Suomela on tutkimuksellinen teos, sen havainnot ovat suoraan sovellettavissa arkeen. Uimahallin johtaminen ei ole pelkkää teknistä ylläpitoa ja taloushallintoa – se on myös normien hallintaa, asiakaskokemuksen rakentamista ja julkisen keskustelun navigointia. Kirja antaa välineitä ymmärtää, miksi pienetkin sääntömuutokset voivat herättää voimakkaita reaktioita, miksi eri käyttäjäryhmien odotukset eroavat toisistaan ja miksi viestinnän avoimuus ja perustelut ovat keskeisiä muutostilanteissa.

Erityisesti nykyisessä toimintaympäristössä, jossa sosiaalinen media kiihdyttää keskusteluja ja paikalliset päätökset saavat nopeasti valtakunnallista huomiota, uimahallin johdon rooli kulttuurisena tulkitsijana korostuu.

Katse tulevaisuuteen

Uimahallit ovat Suomessa murrosvaiheessa: rakennuskanta ikääntyy, energiatehokkuusvaatimukset kiristyvät ja käyttäjäkunta moninaistuu. Suomela ei tarjoa valmiita teknisiä ratkaisuja, mutta se antaa kehikon, jonka avulla alan toimijat voivat hahmottaa muutosta laajemmassa kontekstissa.

Teos muistuttaa, että uimahalli ei ole vain kustannuserä tai suoritepaikka. Se on julkisen tilan palvelu, yhteisöllisyyden harjoitusareena ja hyvinvointivaltion arjen näyttämö.

Kirja on saatavana Liikuntatieteellisestä Seurasta. Voit tilata kirjan tästä linkistä »