Veikko Kuurne tuntee uimahallit

Raahen Kuntokeidas Vesipekan hallipäällikkö Veikko Kuurneen työpäivät ovat käymässä vähiin, sillä mies on päättänyt jäädä eläkkeelle. Ensimmäinen eläkepäivä on 1.6.2026. On aika muistella lähes 30 vuoden uraa uimahallien rakentamisen ja peruskorjausten parissa sekä kuunnella, mitä viestejä Veikko Kuurne lähettää tuleville uimahallien rakentajille.

Laaja kokemus

Veikko Kuurneen uimahalliura käynnistyi Helsingissä Urheiluhallit Oy:n palveluksessa vuonna 1998 ja jatkui myöhemmin kymmenen vuoden ajan Raahen uimahallissa. Kuurne on ollut aktiivisesti mukana myös alan tutkimus- ja kehitystyössä. Etenkin uimahallien energiankulutuksen optimointi on viime vuosina ollut kehitystyön keskipisteenä. Kehitettyjä ratkaisuja on kokeiltu Vesipekassa, ja hyvät käytännöt otettu käyttöön. Tärkeänä kumppanina on ollut LVI-insinööri Pentti Pernu. Yhteistyössä on syntynyt myös useita ohjeita ja työkaluja uimahallihankkeeseen ryhtyville ja suunnittelijoille.

Rakentaminen on meillä sukuvika

Uravalinta oli vuonna 1961 Luhangassa syntyneelle Veikko Kuurneelle jokseenkin helppo.
– Meillä rakentaminen on sukuvika. Isäni oli rakentaja, samoin enoni ja molemmat veljeni, joista toiseksi vanhimman, rakennusmestariksi kouluttautuneen, laatimien rakennussuunnitelmien  puhtaaksi piirtämisen aloitin lukion jälkeen. Ehdin olla hyvin nuorena muutamalla loma-asuntotyömaalla myös isäni kanssa saamassa alustavaa tuntumaa rakentamiseen.
– Veljeni myöhemmin perustamassa suunnittelutoimistossa tehtiin kaikkea: suunniteltiin uudis- ja peruskorjaushankkeina omakotitaloja, loma-asuntoja, maatalouden ja teollisuuden tuotanto- ja varastorakennuksia, asuntoja, suoritettiin valvontaa ja laadittiin jopa soranotto- ja tiesuunnitelmia. Kiinnostuin alasta yhä enemmän ja lähdin opiskelemaan.

-Vuonna 1984 valmistuin YO-rakennuspiirtäjäksi, sitten vuonna 1989 rakennusmestariksi ja vuonna 2000 edelleen rakennusinsinööriksi (AMK) työn ohessa, erikoistumisalana korjausrakentaminen. Työkokemusta kertyi opiskeluaikana muun muassa Luhangan terveyskeskuksen laajennuksen ja Rantasipihotelli Joutsenlammen sauna- ja uimahallirakennuksen työmaamestarina, jossa sain ensimmäiset opit ja kokemukset uimahallin peruskorjaustyöstä. 1990-luvun laman aikana olin korjausrakentamisen kouluttajana Jyväskylän ammatillisessa aikuiskoulutuskeskuksessa ja työttömille kirvesmiehille tarkoitettujen ns. rintamakurssien vetäjänä Joutsassa ja Uuraisilla. Sen jälkeen muutin töiden perässä Vantaalle asumaan ja Helsinkiin töihin, muistelee Kuurne.

Urheiluhallit Oy:stä soitettiin

-Ensimmäinen työpaikkani Helsingissä oli kosteus- ja homevauriotutkimuksia tekevä pieni toimisto. Tutkimme kohteita, teimme korjaussuunnitelmia ja valvoimme korjauksia. Nämä työt loppuivat ja hain uutta työpaikkaa mm. kiinteistöyhtiöistä. Jotenkin tietoni olivat ohjautuneet Urheiluhallit Oy:lle.

– Muistan vieläkin sen hetken, kun olin junassa saapumassa Kuopioon opiskelemaan, ja Urheiluhallit Oy:n toimitusjohtajan sihteeri soitti ja kertoi, että heillä olisi tarve rakennusalan ammattilaiselle, pääsisitkö haastatteluun, muistelee Veikko.

Työsopimus syntyi, ja siitä alkoi perehtyminen uimahalli- ja kylpyläalaan. Urheiluhallit Oy:llä on Helsingissä seitsemän eri vuosikymmenillä ja aikansa tapaan rakennettua uimahallia sekä yksi palloiluhalli. Osa uimahalleista oli ehditty jo peruskorjatakin.

-Aloitin perehtymiseni uimahallirakentamiseen pyytämällä entiseltä LVI-opettajaltani materiaalia. Mutta eihän sitä ollut – ainoastaan yksi RT-kortti löytyi, toteaa Kuurne.

Totuus alkoi kirkastua jo ensimmäisenä työpäivänä

Ensimmäisenä päivänä uudessa työpaikassani oli Mäkelänrinteen uuden uintikeskuksen harjannostajaiset. Uimahallista oli tulossa vuoden 2000 uinnin EM-kisojen kilpailunäyttämö.

Paikalla oli laaja otanta varsin arvovaltaisia vieraita: mm. tilaajan-, Helsingin kaupungin-, valtiovallan-, kokeneen rakennuttajakonsulttiyrityksen- ja suuren rakennusliikkeen edustajia.

-Kauniita puheita pidettiin. Kuvittelin, että tämähän on minulle ainutlaatuinen näköalapaikka – nyt pääsen näkemään, miten “isot pojat isolla kirkolla” rakentavat.

– Sitten tuli työntekijöiden puheenvuoro. Työntekijöiden edustaja täräytti suoraan, että kyllähän me rakentaisimme, mutta suunnitelmat eivät tule ajallaan. Betoniauto seisoo pihassa, mutta raudoitussuunnitelmat puuttuvat, eikä kukaan tiedä, mihin se kipataan.

– Silloin minulle alkoi valjeta, että kaikki ei ehkä olekaan kunnossa tällä alalla – melkoinen käytännön korkeakouluhan uimahallirakentaminen jatkossa olikin.

– Mäkelänrinteen projekti opetti paljon. Olin paljon työmaalla tilaajan edustajana rakennusteknisen valvojan kaverina. Kaikenlaista tapahtui. Vuonna 1999 rakennus kuitenkin otettiin vastaan ja EM-kisatkin saatiin pidettyä. Mutta paljon rakennettiin vielä ennen kisoja vastaanoton jälkeenkin, muun muassa katsomoa ja hyppytornia, muistelee Kuurne.

– Samaan aikaan ryhdyttiin suunnittelemaan Helsingin Urheilutalon LVISRA-saneerausta, joka alkoi vuonna 2000. Talossa on mm. uimahalli, palloiluhalli ja hotelli sekä toimisto- ja liiketiloja. Projektiin sisältyi myös uimahallin peruskorjaus. Siinä pääsin näkemään, mitä kaikkea uimahallin peruskorjaukseen sisältyy. Pian seurasi Kontulan uimahallin peruskorjaus. Siellä suunnittelijatkin vaihtuivat, ja lähes kaikki piti aloittaa alusta.

– Kontulan uimahallia peruskorjattaessa todettiin, että Urheiluhalleille tarvitaan selkeä suunnitteluohje. Ohjeen laatiminen aloitettiin saman tien. Ohje jaettiin kaikille suunnittelijoille, ja sen jälkeen sitä sovellettiin kaikkiin tuleviin projekteihin. Urheiluhallit Oy:n hallinnoimien uimahallien suunnitteluspeksit olivat tässä – ja niiden mukaan tehtiin, toteaa Veikko Kuurne.

Suunnitteluohjeesta julkaisu

Pidimme tuolloin vuosittain yhteisiä palavereja Opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Veimme heille tietoa siitä, mitä kentällä tapahtuu, ja uutta ohjettakin näytettiin. OKM:n silloinen rakennusneuvos Risto Järvelä ehdotti suunnitteluohjeestamme julkaisua. Teimme sen pääosin yhdessä Pentti Pernun kanssa, ja kirja, OKM:n liikuntapaikkajulkaisu nro 110: Uimahallien ja kylpylöiden suunnittelu – käytännössä toimiviksi todettuja ratkaisuja  julkaistiin vuonna 2016.

– Tämän ohjeen lukemista suosittelen kaikille uimahallihankkeeseen ryhtyville. Siinä on esitetty ratkaisuja, joiden takana voimme seisoa ja tiedämme, että ne ovat osoittautuneet käytännössä toimiviksi toteutustavoiksi, sanoo Veikko Kuurne.

Myöhemmin ohjeita on julkaistu runsaasti lisää. Linkit julkaisuihin löytyvät tämän artikkelin lopusta.

Vesipekan laajennus- ja peruskorjaushankkeessa sovellettiin ohjeemme oppeja

Raahen Seudun Uimahallisäätiö aloitti uimahallin peruskorjauksen ja laajennuksen suunnittelun vuonna 2011. Säätiöllä oli valveutunut hallitus, joka ymmärsi hankkeen vaativuuden ja otti asioista selvää etukäteen. Vaikka säätiön hallituksen puheenjohtajana oli kokenut rakentaja, hän otti Veikkoon yhteyttä jo vuonna 2011.

-Hanketta vietiin Raahessa ripeästi eteenpäin, ja minulta kysyttiin välillä neuvoja sekä otettiin oppia uusista julkaisuista. Raahen uimahallin rakentaminen alkoi vuonna 2014. Kävin välillä työmaalla neuvomassa heitä Helsingistä käsin. Enpä tuolloin vielä osannut aavistaa, että pääsisin myöhemmin seuraamaan, miten antamani ohjeet ja oppaamme opit toimivat käytännössä, myhäilee Kuurne.

-Oli alkukevät 2016, kun minulle soitettiin ja pyydettiin Raaheen tuuraamaan Uimahallisäätiön toimitusjohtajaa, joka oli jäänyt pitkälle sairauslomalle. Meillä oli Helsingissä juuri meneillään Mäkelänrinteen puku- ja pesutilojen laajennus- ja peruskorjaushanke. Raahessa puolestaan laajennus oli valmistunut ja otettu käyttöön ja työt siirtyneet peruskorjausosalle. Lupauduin osa-aikaiseksi, ja niin työskentelin osan ajasta Raahessa ja osan Helsingissä. Sitten 13.6.2016 siirryin kokonaan Raaheen, muistelee Kuurne.

Raahessa on nyt vierähtänyt kymmenen vuotta. Organisaatiot ja tehtävänimikkeet ovat vaihtuneet useaan kertaan, mutta vastuut ovat säilyneet. Vuoteen 2023 saakka hoidin myös Raahen Liikuntahalli Oy:n toimitusjohtajan tehtäviä, kertoo Kuurne.

Uimahallien ohjeita sovellettiin monitoimihalliin

Raaheen on juuri valmistunut uusi monitoimihalli, Koivuluoto Areena. Halli otettiin käyttöön 7.1.2026 ja vihkiäisiä vietettiin 23.1.2026. Koivuluoto Areena on kansalliset kilpailuvaatimukset täyttävä kilpailu- ja harjoitushalli ja samalla monitoimihalli, jossa voidaan järjestää tapahtumia konserteista koiranäyttelyihin. Rakennus on jo nyt, oltuaan käytössä vain pari viikkoa, saanut käyttäjiltä ja tapahtumajärjestäjiltä paljon kiitosta.

-Tein monitoimihallin kilpailutusasiakirjat oman työni ohessa. Sovelsimme RT:n julkaisemia uimahallien tilaajan ohjeita ja suunnittelijoiden tehtäväluetteloita. Poistimme niistä vain allasasiat, ja hyvin ne toimivat. Teimme suunnitelmat valmiiksi, ja myös toteutussuunnitelmat olivat valmiit ja tilaajan määrälaskenta suoritettuna, ennen kuin aloitimme kilpailutuksen. Tilaajan tahto ilmeni asiakirjoista mahdollisimman yksiselitteisesti.

Pääsuunnittelijana ja arkkitehtina oli eri henkilöt. – Tämä oli ensimmäinen kerta minun urallani, kun pääsuunnittelija ymmärsi tehtävänsä oikein ja oli tehtäviensä tasalla, kommentoi Kuurne. – Myös uimahallirakentamisessa pitäisi ymmärtää, ettei arkkitehdin ja pääsuunnittelijan rooleja pidä niputtaa yhteen.

-Uimahalleissa urakkamuodoksi valitaan valitettavan usein KVR, jolla tilaaja pyrkii helpottamaan omaa työtään, mikä kuntien resurssien rajallisuuden ja tällaisen erikoisrakentamisosaamisen puutteen tietäen on ymmärrettävää, mutta sitä ei mielletä, että näin toimien tilaajalle jää vain maksajan rooli ja urakoitsija tekee niin kuin itselleen parhaaksi ja tuottoisimmaksi näkee. Lopputulos on kallis, tila- ja materiaaliratkaisut monesti toimimattomia ja elinkaarikustannukset mittavat, mikä ei mielestäni ole verovarojen järkevää käyttöä. Me toteutimme Koivuluoto Areenan jaettuna urakkana, jolloin tilaajalla on parempi kontrolli urakkasuorituksiin ja maksuliikenteeseen, sanoo Veikko Kuurne.

Uimahalli ja Koivuluoto Areena ovat nykyään osa Raahen kaupungin liikuntapalveluja. Sekä Liikuntahalli Oy että Uimahallisäätiö on purettu. – Pääsin vielä näkemään senkin, millainen projekti yhtiöiden purkaminen on, Liikuntahalli Oy:n purkamisen selvitysmiehenä toiminut Veikko huokaisi.

Vesipekassa seurataan tarkkaan kulutuksia

Hyvä uimahalli Raaheen saatiin. Halli on tiivis, materiaalivalinnat ovat onnistuneet, talotekniikka toimii ja energiatehokkuuteen on panostettu. Vesipekkaan toteutettiin jo rakennusvaiheessa useita energiaa säästäviä ratkaisuja. Hiekkasuodattimien huuhteluvesien talteenotto ja kierrätys toteutetaan Prominentin laitteella, ja se toimii nyt hyvin. Termihaukka puolestaan ottaa talteen suihkutilojen lattiakaivojen kautta viemäriin menevästä vedestä lämmön, esittelee Kuurne.

Muutamia korjauksia uimahalliin on vuosien aikana vielä tehty. Lämpimän monitoimiallastilan ja vanhan kuntouintialtaan välistä lasiseinää on jatkettu lattiaan saakka, jolla osastojen ilmanvaihto on saatu optimoitua. Tämä vähensi monitoimialtaan IV-koneen energiankulutusta 30 prosenttia. Myös monitoimialtaan vanha yläpohja on uusittu, koska se ei ollut tiivis ja vesikatolta sulivat lumet n. 1,5 metrin leveydeltä ulkoseinän ja katon liittymästä. Kolme vuotta sitten asennettiin aurinkopaneelit palloiluhallin katolle.

-Mittaamme uimahallissa jatkuvasti energian ja veden kulutusta sekä muun muassa raittiin tuloilman määrää. Kun tiedämme kävijäkohtaiset kulutukset, pystymme nopeasti reagoimaan mahdollisiin poikkeamiin.

Vesipekassa on reilut 60 mittauspistettä, joista saadaan yli 200 mittaustietoa eri laitteista ja prosesseista. Silti, vaikka automaatio on viety pitkälle, hallia voidaan käyttää myös käsikäytöllä. Tämä on mielestäni tärkeää kaikissa uimahalleissa. Jos, tai ennemminkin, kun esimerkiksi jokin ohjaava anturi, tai valvonta-alakeskus menee rikki, tai pahimmassa tapauksessa esim. vedenkäsittelyn ryhmäkeskuksessa syttyy tulipalo, kuten meilläkin on käynyt, hallia pitää pystyä käyttämään käsiohjauksella. Hallissa pitää olla myös käsimittauskalustoa, jolla automaation antureiden toimintaa ja tilojen olosuhteita voidaan valvoa ja testata. Pelkkään automaatioon ei pitäisi luottaa, vaan on tunnettava uimahallin tekniset prosessit ja olosuhteet ja ymmärrettävä, mitä automaation taustalla on ja mikä vaikuttaa mihinkin. Automaatio on hyvä renki, mutta huono isäntä, toteaa Kuurne.

Alalle tarvitaan lisää koulutusta

Yksi tulevaisuuden kysymys on, miten osaajat riittävät uimahallialalla. Koulutusta pitäisi ehdottomasti lisätä. Vedenkäsittelyn suunnittelijoista on jo pitkään ollut pulaa, samoin LVI-suunnittelijoista.

-Teknistymisen myötä hallit ovat niin automatisoituja laitoksia, että laitosmiehiltä vaaditaan nykyistä syvällisempää koulutusta. Vanhemmilta laitosmiehiltä puuttuu usein tietotekninen osaaminen, kun taas nuoremmilta puuttuvat kädentaidot ja ymmärrys uimahallin toimintaprosessien kokonaisuudesta.

-Suunnittelijoita ja rakennuskonsultteja pitäisi tutustuttaa enemmän uimahalleihin, ja heidän tulisi kuunnella käyttäjiä. Uimahallien huoltotauko olisi mitä otollisin hetki käydä paikan päällä oppimassa. Kentällä se tieto on. Silti vain kerran olen urani aikana saanut suunnittelijoita tulemaan uimahalliin, vaikka kutsuttu on. Uimahallit ovat suunnittelijoille huonoja harjoittelukohteita, sillä virheiden seuraukset ovat tilaajalle kalliita, harmittelee Veikko Kuurne.

Vastuu korostuu, kun verovaroilla rakennetaan

Kun rakennetaan verovaroilla, vastuu mielestäni korostuu. Erityisesti pitäisi ymmärtää elinkaarikustannusten merkitys. Tuhlata ei saa, mutta ei myöskään säästää väärissä paikoissa. Köyhällä ei ole varaa ostaa huonoa, toteaa Kuurne.

-Kunnissa saatetaan ajatella, ettei uimahallin rakentaminen ole muuta rakentamista kummempaa. Mutta kyllä se on. Uimahallilla on omat erityispiirteensä, jotka on tunnettava ja otettava huomioon jo tarveselvitysvaiheessa, kuten tilojen toiminnalliset- ja olosuhdevaatimukset, asiakkaiden tarpeet, kosteusrasitukset, turvallisuus- ja hygieniavaatimukset, huoltotoiminnan mahdollistaminen sekä siivousjärjestelyt.

-Monet kunnat ovat oppineet kantapään kautta, ja se on kallista. Harmittaa, kun käyn katsomassa valmistunutta uimahallia ja näen heti perusvirheet, joita siellä on tehty.

-Kunnissa pitäisi tiedostaa, ettei tekninen henkilöstö voi hallita kaikkea rakentamista. Kun uimahallihankkeeseen ryhdytään, on ymmärrettävä, että kyseessä on vaativa erityiskohde, johon tarvitaan alan asiantuntijoita mukaan heti alusta alkaen.

-Hankaluutta lisää se, että kunnissa kaikki on kilpailutettava. Tämän vuoksi halvin ja osaamattomin saa urakan. Huolella laaditut kilpailutusasiakirjat olisivat äärimmäisen tärkeät, harmittelee Veikko Kuurne.

Olen saanut olla monessa mukana

Olen kiitollinen siitä, että olen vuosien aikana päässyt mukaan erilaisiin tutkimushankkeisiin ja julkaisujen tekemiseen. Olen edustanut työryhmissä kentän ääntä ja tuonut käyttäjän näkökulmaa tutkimuksiin. Tuloksena on saatu paljon työkaluja uimahallihankkeeseen ryhtyville, muistelee Kuurne.

On ollut myös onni tutustua uran aikana osaaviin alan ammattilaisiin. Se on rikkaus. Kukaan ei tiedä kaikesta kaikkea – verkosto on tärkeä. Jos vielä rakentaisin uimahallin, valitsisin tarkkaan, kenen kanssa hankkeen toteuttaisin, toteaa Veikko Kuurne.

Mitä suunnitelmia eläkepäiville?

Ensimmäisenä suunnitelmissa on omakotitalon sisäremontti. Meillä on myös Luhangassa kesämökki, jossa tekemistä riittää. Lisäksi on 1,5- ja 2,5-vuotiaat lastenlapset, joiden varttumista on mukava seurata ja heidän kanssaan touhuta, varsinkin kun heille ikää hieman lisää karttuu. Retkeilyautoilu eri puolilla Suomea ja Norjassa siintelee myös mielessä. Ja Lapissa meillä on kiinteämpikin majapaikka – Lapin kairassa sielu lepää.