Allastilojen jakaminen osiin pienentää IV-kustannuksia ja lisää viihtyvyyttä

Perinteisesti suomalaisissa uimahalleissa ainoastaan monitoimiallas on sijoitettu omaan pääallashuoneesta erotettuun suljettavaan tilaan.

Allashuoneen laajemmasta jakamisesta seinillä erillisiin toiminnallisiin osastoihin, kunkin vesiliikuntamuodon optimiolosuhteiden saavuttamiseksi, on kuitenkin tullut koko ajan tärkeämpää. Samanaikaisesti myös vesiliikuntamuodot ovat jatkuvasti monipuolistuneet ja allasvalikoimaa on siksi lisätty halleihin, jotta kaikkia käyttäjäryhmiä pystyttäisiin palvelemaan tasapuolisemmin.

Energian ja olosuhteiden hallinta allashuone osiin jakamalla on useimmille ennestään tuttua. Eri lämpöisistä ja erilaisilla toiminnoilla varustetuista altaista haihtuu kosteus eri tavalla, joten ilmanvaihdot on hyvä eriyttää ja mitoittaa kunkin altaan mukaan erikseen mikäli mahdollista. Tällöin voidaan päästä kokonaisuudessaan pienemmillä ilmavirroilla, pienemmillä IV-koneilla, konehuoneilla ja kanavilla, jolloin investointikustannukset pienenevät. Myös käyttökustannukset pienenevät tarkoituksenmukaisen säädön avulla. Toisaalta väliseinien rakentaminen aiheuttaa tietenkin sekä investointi-, että ylläpitokustannuksia – väliseinien alaosat kun tehdään usein lasiseininä valvonnan ja tilavaikutelman vuoksi.

Useiden uimahallien äänimaailma on kaoottinen ja tilojen akustisiin ominaisuuksiin on kiinnitetty liian vähän huomiota. Allashuoneen eri altaissa saattaa olla samanaikaisesti ryhmiä, joita ohjeistetaan joko näyttöruudun ja kovaäänisten avulla tai sitten ohjaajan käyttämän mikrofonin kautta. Lisäksi erilaiset allastoiminnot, niskahierontasuihkut, vesiliukumäkien alastulot, lastenaltaan melu ym. voivat uimahalliympäristössä aiheuttaa äänimaiseman, joka vaikeuttaa ohjattujen toimintojen suorittamista ja estää muiden käyttäjien rentoutumisen.  Allashuoneen hyvä akustointi on kosteiden olosuhteiden ja pintojen hygieniavaatimusten vuoksi ongelmallista. Sopivia materiaaleja sekä riittävästi sijoituskohtia niille saattaa olla vaikea löytää. Esimerkiksi perinteisten akustoivien puurimoitusten käyttöä allashallin seinillä on jouduttu vähentämään paloteknisten vaatimusten vuoksi.  Onkin suositeltavaa, että eri altaat pyritään entistä enemmän erottelemaan kiinteillä seinillä. Joissain tapauksissa allasosastojen välille voidaan läpikulun helpottamiseksi jättää avoin kulkuaukko, kunhan ilmanvaihdon tasapaino huomioidaan suunnittelussa.

Allashuoneen osiin jakamiseen liittyy toki muitakin näkökulmia. Yksi tärkeimmistä on tietenkin toimivan uinninvalvonnan varmistaminen monimuotoisessa hallissa. Tähän on onneksi tullut jatkuvasti lisää teknisiä apuvälineitä. Uimahallin suunnittelussa pyritään tietenkin siihen, että uinninvalvomo on keskeisellä paikalla allasosastoihin nähden ja sieltä olisi esteetön näkymä niihin altaisiin sekä toimintoihin, jotka tiedetään valvonnan kannalta haasteellisimmiksi.

Pieniä altaita suunnitellaan jatkossakin samoihin allastiloihin isompien altaiden kanssa. Ei ole järkevää ihan jokaista allasta erottaa omaksi huonetilakseen, mutta allastilojen jakaminen osiin on hyvä suuntaus ja lisää merkittävästi viihtyvyyttä uimahallissa.